Yksi Suomen synkän sydäntalven aikana kiihkeimmin odotettuja tapahtumia on Velo Social –porukkalenkkien käyntiin polkaisu. Näille lenkeille startataan kesällä yleensä kello 18:n maissa ja tavallisesti keskiviikkoisin. Reittisuunnitelma muotoutuu ajettaessa tai määrätietoisimman osallistujan mielihalujen mukaan. Tarkoituksena on kuluttaa aikaa pyörän päällä sen verran, että suoritus oikeuttaa yhteen tai kahteen palautusolviin – mielialan mukaiseksi sovitetussa olutravintolassa. Onpa joskus intouduttu kiristämään ketjuja niin antaumuksella, että toipuminen on vaatinut useammankin mallaskierroksen. Speksi on siis joustava. Sentään lähtöpaikka on ehdottoman yksiselitteinen: Velosportilla kokoonnutaan. Kukin saa nykyään itse päättää, tarkoittaako se vanhaa vai uutta liikepaikkaa.

Papa Peltocchi on näiden kokoontumisten itseoikeutettu Primus Motor. Mutta samalla myös Extrema Impedienti. Nimittäin nimensä mukaisesti Velo Social –lenkkien sääntöihin kuuluu, että kaikkien pitää pystyä juttelemaan (Papan) hengästymättä lenkin aikana. Monenlaista kohottavaa keskustelua onkin käyty ja monenlaisia havaintoja on satulan nokasta lenkkien mittaan tehty. Tämän viikon  lenkin tunnelma oli normaaliakin absurdimpi. Itse olin päivemmälle ollut n. 1500 kolleegan mukana ottamassa vastaan kollektiiviset potkut. Kokemus jäi kuitenkin tunneskaalalla laimeaksi verrattuna Velo Socialin tapahtumiin, joista seuraava aikalaiskertomus Facebookista kopioituna :

[…]

Tapu: “Siis mistä kaikesta mä olen eilen jäänyt paitsioon? Full report, please.”

Peltocchi : ”Autoa päin lentänyt ja niskansa taittanut sinisorsanaaras kitui ja räpiköi Ylästöntien varrella, joten jouduimme lopettamaan sen mukaan sattuneella Paris-Roubaix-pavé-kivenmurikalla. Onneksi sillä ei ollut poikuetta piipittämässä. Lain mukaisesti jätimme paistin valtiolle tai ketuille tienvarteen. Paikalle tuli heti sen jälkeen ambulanssi pillit ja valot päällä. Sitä ei ollut tilattu sorsalle, vaan lähempänä Kartanonkoskea pyörällä kolaroineelle varttuneelle miehelle. Yllättävän pitkään ambulanssi harhaili Ylästöntiellä ennen kuin löysi oikean potilaansa. Mikko liittyi seuraamme ja kertoi, että auto oli kiilannut hänen pyöräänsä kiinni Ylästöntiellä. Varokaamme siis jatkossa Ylästöntietä”

Mika : ”Peltocchi päästi päiviltä maassa makaavan sorsan juuri ennen kun ambulanssi tuli mut saatiin sit myöhemmin pidäteltyä Jukkaa kun kohdalle tuli se maassa makaava mies, jota varten se ambulanssi oikeesti oli tilattu. Peltocchilla oli siinä kohtaa kyllä pelottava kirimiehen kiilto silmissä ja kivi katsottuna, ja eikämitä kun juuri sillä samalla hetkellä laskevan auringon häikäistessä meidät yllätti hiipivä BMC-kuski Mikko. ”

Mika : ”Jukka, kerro niistä tisseistä! Ne unohtui ja oli kyllä teille nestoreille melkoinen infarktin aihe.”

Peltocchi: ” Tapahtumapaikka: Vanha Tuusulantie, vinttikoiraradan kohdalla. Tapahtumien kulku: Vastaan ajaa musta teini-ikään tullut 500-sarjan BMW, jonka kattoluukussa roikkuun hieman vanhempi, parikymppinen nainen vaaleat pitkät hiukset hulmuten. Ehkä auringonpaiste ja/tai lycra-asuiset huippuunsa trimmatut pyöräilijävartalot sai hänet villintymään, sillä yllättäen hän nostaa toppinsa ylös ja paljastaa rintansa (tarkemmat kuvaukset jätän häveliäisyysssyistä kirjaamatta tähän) meillä Velosocial-lenkin aurinkokannella cruisanneille. (liittenä Peltocchi-sedän sydänkäyrä) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen nostaa aina sykkeitä.)”

Anne: “Oli muuten tarkka likka. Mun kohdalla pysy pusero vielä hyvin navan kohdalla.”

Kotiin palattuani sain huomata koiramme karanneen kai jonkin nartun perään (eikä löytynyt yön etsiskelyistä huolimatta ennen kuin aamulla Viikin löytöeläintalosta, jonne poliisit olivat sen kuskanneet). Tyttäreni osui koiraa etsiskellessään puolen yön maissa lenkillä kaatuneen naisen kohdalle. Hän oli saanut jalat jotenkin sijoiltaan ja oli aivan tuskissaan. Tyttö hälytti ambulanssin ja huolehti naisen sen kyytiin ennen kuin jatkoi (turhaan) koiran etsintöjä.