Ilmoittauduin kilometrikisaan Team Orvokin väreissä ja jouduin heti vapun jälkeen työmatkalle USA:n länsirannikolle Redmondiin Seattlen lähimaille. Pyöräilykilometreja ei kertyisi raportoitavaksi viikkoon. Ohjelman mukaan pääsisin parhaassa tapauksessa muutaman kerran juoksulenkille. Ei kovin hyvä alku joukkueelle, joka heti kärkeen koki miehistötappioita taistelussa koiranulkoiluttajia vastaan.

Taivaallinen johdatus

Maanantai oli sitten matkapäivä. Lähtö kotoa klo 6:30 aamulla ja saapuminen määränpään hotellille 22 tuntia myöhemmin. Päätin näyttää orastavalle jetlagille kuka käskee. Lähdin saman tien lenkille läheisen joen rannassa kulkevalle ulkoilutielle. Lyhyehkön juoksun jälkeen havaitsin kyltin joka ilmiselvästi opasti pyöräliikkeen suuntaan. Sehän oli pakko käydä tarkistamassa. Ja eikö vain sieltä löytynytkin mitä parhaiten varustettu putiikkki. Oikea Eldorado. Tarjolla käsintehtyjä titanium-runkoja, viimeisimpiä Colnagoja ja käsittämätöntä kyllä Dogma-esittelypyöriä koeajettaviksi.

Tässä kohtaa on ihan pakko ottaa takauma viime kesän keskusteluun, jonka kävin Redmondista Espooseen pari vuotta sitten muuttaneen kollegani kanssa. Hän kertoi hankkiutuneensa ensi viikkoinaan Suomessa pyöräliikkeeseen. Aikeensa oli hankkia polkupyörät koko perheelle. Sattui vain niin, että kello oli jo puoli, ja liike olisi tasatunnilla kiinni. Myyjä pyysi kollegaa tulemaan seuraavana päivänä uudestaan. Veisihän noin iso transaktio enemmän kuin puoli tuntia aikaa. Ymmärrettävästi kollegan seuraavan päivän ohjelma vei aivan toisaalle, ja episodista riittää hänellä tulevina vuosina ihmettelemistä ameriikanystäviensä kanssa.

Takaisin Redmondiin ja löytämääni pyöräkauppaan. Ystävällinen kaveri tiskin takana pahoitteli että kaikki Dogmat ovat nyt varattuina ja joutuisin tyytymään kerppaiseen Bianchiin ja sen keskivertoihin Ultegra-osiin. Vastasin, että olisin oikein tyytyväinen tuollaiseenkin vuokrapyörään. Luotto- ja ajokorttini sen sijaan eivät sattuneet mukaan lenkkivarustukseen. Olisikohan mahdollista minun pinkaista takaisin hotellille niitä noutamaan ja hoitaa muodollisuudet mikäli ehtisin takaisin vähän ennen klo 19 sulkemisaikaa? Kaveri kuittasi tuon kysymyksen nauraen ja sanoi että tuohan juuri on heidän busineksensa kulta-aikaa. Monet pyöräilijät tulevat toimittamaan asioitaan pyörälenkin jälkeen juuri ovien sulkeutuessa.

Minuuttia vaille seitsemän palasin sitten liikkeeseen hikeä valuvana. Osoittautui ettei lainasta tarvitsisi maksaa mitään – esittelypyörä! Kun kaveri kysyi kuinka kauan haluaisin pyörää hallussani pitää, röyhkeyteni oli jo kasvanut paikallisiin mittoihin ja kysyin, että miten olisi neljä päivää. No problem Sir! Pani kyllä hetken ihmettelemään jenkkiläistä business-logiikkaa. Eihän nyt olisi vähäisintäkään mahdollisuutta että ostaisin koeajamani pyörän, kun osoitteenikin oli Marriot-hotellin.

Pyörälle löyti kätevä säilytystila hotellihuoneesta

Seuraavassa hetkessä yllätin sitten itseni ostamassa esittelypyörän väreihin sopivat Sidin maantiekengät. Ne kun olivat siellä niin paljon edullisemmat kuin Suomessa. Valot oli pakko hankkia, että pääsisin edes vähän ajelemaan huolimatta matkan jokaiselle päivälle klo 7-21 arvotusta ohjelmasta. Ja tietysti juomapullon matkamuistoksi. Näine hyvineni pyöräilin sitten takaisin hotellille pukemaan päälle pyöräilyvarusteet, jotka olivat sattumoisin jääneet matkalaukkuun varmaan joltain edelliseltä reissulta.

Marriot valet cycling

Valitettavasti työnantajan määräämä viikko-ohjelma oli oikeasti aika tiukka, ja pyöräilyyn avautui tilaisuus vain kahteen lyhyeen otteeseen. Reitti seuraili jo tutuksi käynyttä joen vartta sinne ja takaisin. Ulkoilutietä olisi riittänyt yli 50 km meren rantaan asti. Harmi kyllä se jäi ajanpuutteen tarkistamatta tällä kertaa.

Sammamish-joen vartta