Huilileirin 2. päivän aamu valkeni aurinkoisena. Vähänpä tiesimme mitä säitä päivällä oli varattuna. Reittisuunnitelma oli polkea Bourg Saint Mauricen majoituspaikasta Col du Petit Saint Bernardin kautta Italian puolelle ja Courmeyeriin. Sitten samaa reittiä takaisi

Koskapa odotettavissa oli jo vähän kohtuullisemmin vaakakilometreja (112 toteutui) ja nousua (2750 toteutui), kunnon aamiainen oli paikallaan. Sipoosta oli Apukuskin mukana kulkeutunut luomuryynit puuroon, ja Miksu laitteli tuhdin aamiaishöystön lisäksi eväspatongit joka äijälle. Ja niinpä oli suut messingillä matkaan lähdettäessä.

Ensimmäinen nousu meni tuorein voimin. Nousun loppua kohden intouduttiin koettelemaan muutamia iskuja, kuinkas muuten. Ja saatiinhan viiden miehen kuminauhan välit jonkin verran venytettyä ennen huipun tavoittamista.

Lasku Col du Petit Saint Bernardista kohti Aostan laaksoa antoikin sitten jo esimakua meille varalla olleesta säästä. Huipun kahviossa kaminan lämmöstä ja kahveista nautiskellessamme tuuli oli yltynyt ja sadekuuro kastellut ja liukastanut tien. Joka miehellä tietenkin takapuoli, hanskat ja kengät läpimärkinä jo muutaman sadan metrin laskun jälkeen. Late taisi kärsiä kylmästä pahiten. Jopa siinä määrin, että puolimatkaan osuneessa kylässä hän viritti totaalisesti sääntöjen vastaiset kengänsuojat. Courmeyeriin oli laakson pohjan jälkeen taas pientä nousua, ja sen aikana päästiin lämpimässä auringonpaisteessa vaihteeksi keventämään varustusta.

Courmeyrissä oli syytä taas tankata energiavarastoja. Kahvituokion jälkeen takaisin vajaan 1200 metrin  nousuun samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan. Poljettiin rauhallisesti, koska Mixu oli toipilaana mukana ensimmäistä päivää flunssan jälkeen. Vuoristoeksperttimme Late oli luvannut, ettei sateesta enää tarvitsi kärsiä. Niinpä sitten jouduimmekin ukkoskuuroon jo muutaman sadan metrin nousun jälkeen. Vettä sekä viimaa riittikin melkein huipulle asti. Siellä lämpötila sentään kuusi astetta plussan puolella. Jo tutuksi käyneen kahvilan kaminan tuli oli päästetty iltaa kohden sammumaan, joten siitä ei ollut varusteita kuivattelemaan tai miehiä lämmittelemään. Eipä siis muuta kuin viimeiseen laskuun kohti Bourg Saint Mauricea, kuka mitenkin lähellä hypotermiaa.. Pasin kommentti oli kämpille päästyämme, että olisi koska vain vaihtanut viimeisen 1300 metrin laskun kilometrin nousuun!

Huomenna uusi päivä, ja tarkoituksena ottaa englantilainen vuokraisäntämme Ben mukaan lenkille!