Suttuinen sää sotki keskiviikon suunnitelmat vuorten valloittamisesta. Pienen aamujahkailun jälkeen suunnitelmaksi seuloitui puikkaus Transitilla Torinon liepeille laaksoon ajelemaan tasamaata

Sopivan tilaisuuden tullen harjoiteltiin vuorovetoja. Merkit ja vetovuoron vaihdon tekniikka tuntuivat olevan vielä vähän hukassa, ja niistä riitti keskusteltavaa vielä illallispöydässä Bardonechiaan päästyämme. Lopputulos (blogin pitäjän yksinvaltiaan oikeudella): vetovuoro vaihtuu keulamiehen päätöksellä. Muut voivat kyllä ehdottaa vuoron vaihtoa, mutta oma-aloitteinen vasemmalta ohittaminen aiheuttaa vaaratilanteita. Vuoron vaihdon aloittamiseksi keulamies tarkistaa taakse vilkaisemalla, että liikennetilanne sallii vuoron vaihdon, näyttää suuntamerkkiä vasemmalle ja sitten siirtyy metrin verran kohti tien keskiviivaa. Oikealla kyynärpäällä voi vinkata takana tulevaa menemään oikealta ohi. Keulamies hidastaa tämän jälkeen nopeuttaan 1-2 km/h, ja takaa tuleva porukka ajaa kiihdyttämättä oma linjansa säilyttäen oikealta ohi.

Ajoaika 4h 22 min, matkaa 102 km ja nousumetrejä tasamaalle sopivasti 930 (GPS-nauhoitus unohtui laittaa alusta alkaen päälle).

Torstaina jälleen mahdollisuus yhden unelman toteuttamiseen: nousu tarunhohtoiselle Col de l’Izoardille. Kuinka kävi, siitä seuraavassa tarinassa.