Update: per popular request here’s a summmary of the last posts for our non-Finnish-speaking friends: Five mamils spent a week at the Rhone Alps riding up and down the mountains.
Some photos were shot during the week.
Ellei Suomessa olisi niin täydellistä, niin nyt olisi löytynyt maailman paras paikka asua: Annecy. Kivenheiton päässä parhaista alppirinteistä idyllinen kaupunki vuorten ympäröimän kristallinkirkkaan järven rannalla. Hieno historiallinen vanhakaupunki täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita ja kahviloita. Ihmiset hyväntuulisia ja aktiivisia: järven rannan pyörätiellä oli paikoin suorastaan ruuhkaa, kun paikalliset pyöräseuralaiset ja muut ulkoilijat olivat aamulenkillään. Ainoastaan kaksi tilapäistä hidastetta estää muuttamasta tuohon paratiisiin: väärä kielikoodi ja juuri parilla vuodella kauemmas lipsahtaneet eläkepäivät.
Kun edellisiltana olimme alkuhankaluuksien jälkeen lopulta päässeet pieneen huoneistohotelliimme sisään, havaitsimme sen vallan oivalliseksi kortteeriksi. Talo oli järvelle viettävässä rinteessä. Ikkunoista avautui hieno näkymä järven yli vastapäisille vuorille. Huoneisto oli vast’ikään remontoitu oikein tyylikkääksi, ja tilat olivat juuri sopivat viidelle miehelle (no, Miksu ja Matti olisivat ehkä sentään huolineet erilliset sängyt queen size -parisängyn sijaan).
Pasi joutui lähtemään aamuhämärissä tavoittamaan aamukonetta. Me muut siirryimme verkkaisten aamutoimien jälkeen suoraan kämpiltä järven länsipuolen pyörätielle. Aamu oli kaunis ja liikkeellä oli paljon pyöräilijöitä ja rullaluistelijoitakin. Ajettiin tasamaalla sovitusti PK miinus ykköstä lyhyissä varusteissa. Varjopaikoissa alkoivat kaikki kaivata lisää vällyä ylle tai rivakampaa menoa. Onneksi paluumatkalla oli 150 m nousu, jossa jälleen saimme veren kiertämään. Reissu päättyi huikean kauniiseen Annecyn vanhaan kaupunkiin, jossa nautittiin Crepeseistä ja juomista auringon lämmittäessä.
Jäljellä oli enää pyörien luovutus, tuliaisten hankinta ja ajomatka Geneven lentoasemalle.
Koska tämä on leirin viimeinen postaus, lienee paikallaan että kukin osallistuja kommentoi viikkoa omalla äänellään:
Late: ”Kokonaisuutena upea monipuolinen viikko. Kaikki ajopäivät olivat erilaisia ja vaihtelevia ja Rhonen Alpit tulivat tutuiksi laajalta alueelta. Kaikki järjestelyt menivät sujuvasti, vaikka oltiinkin varauduttu mahdollisiin komelluksiin, Ranskan ja Italian tyyliin. Kiitos jätkät! Ootte loistoseuraa ja kovia polkemaan!”
Matti: ”Ennakko-odotukset ryhmän kokoonpanon onnistumiselle ja sen toimivuudelle olivat jo korkealla, mutta kaikilla osa-alueilla mentiin yli odotusten. Idea siitä, että neljällä meistä olisi mahdollisuus kisata samassa sarjassa ensi kaudella ja tuoda uusia juttuja ja väriä, houkuttaa jatkamaan vielä kilpailemista. Kun kropan laittaa lajille täysin omistautuneena viikoksi likoon, ei ole leirin teemana ollut huiliviikko liioittelua. Nimittäin viikon katkos ajattelu- ja aivotoiminnassa antaa eväitä jaksaa pitkälle pimeään syksyyn.”
Miksu: ”Tämä porukka ei hätkähdä pienistä tai suurista. Keula siis kohti uusia hätkähdyttäviä ylämäkiä!”
Heikki: ”Ehkä päällimmäiseksi jäi mieleen, miten hieno tapa pyöräily on tutustua Alppeihin. Toki olen Alpeilla ollut kymmeniä kertoja hiihtämässä, mutta tietenkin vain talviaikaan ja kullakin kerralla vain yhdessä tai muutamassa kohteessa. Nyt sahattiin kohtuullista aluetta ristiin rastiin ja saatiin maisemiin läheinen kosketus. Vaeltaminen olisi tietenkin myös yksi mahdollisuus, mutta pyörän selästä ehtii nähdä valtavan paljon laajemman alueen, kuitenkin ulkoilmassa ja sellaisella nopeudella että ehtii jotain havainnoimaankin. Suurkiitokset tovereille, mutta erityisesti upeille ja viisaille puolisoillemme, jotka kantoivat poissa ollessamme vastuun arkirutiineista ja näin mahdollistivat reissumme!”
Pasille tämä oli ensimmäinen pyöräilymatka vuoristoon, joten hänen analyysinsä on varmasti hyöd
yllistä kelle tahansa ensimmäisiä huiputuksia suunnitteleville. Mutta myös jo rutinoituneemmille. Mieheltä pulppuaa tällaista terävää insinöörianalyysiä siinä mittakaavassa, että harkitsemme yhden postauksen omistamista nimenomaan alppireissuun varustautumiselle. Onpahan sitten ainakin itsellemme check-lista dokumentoituna seuraavaa kertaa varten!
Hiilarikuuri 