Kirjoittaja: Pasi

Ensimmäinen pyöräilyreissuni ylitti kaikki odotukset. Viikko pyörän selässä, mukavassa seurassa, hyvässä säässä ja parhaissa kuviteltavissa olevissa maisemissa on todella aina reissun arvoinen juttu. Vuoristoajaminen sinänsä on yllättäen fyysisesti lähellä sitä samaa ’Uusiporvoontietä’ (loistavaa toki sekin), koska pyörässä oli vaihteet ja kaverit sopuisia vauhdin suhteen (ref3 Tahko Pihkala).

Mutta koin siellä jotain muutakin. Noissa hyvissä nousuissa on vahvaa taikaa, mulle esim. Iseran, Angel ja Huez olivat ensimmäisiä todella meditatiivisia kokemuksia. En ole koskaan ennen ollut tuntia hereillä, täysin läsnä ’tässä ja nyt’, hyvässä fiiliksessä, ilman mitään taka-, etu-, tai sivuajatuksia. No ehkä niittyjen Heidi saattoi vilahtaa siellä kuhilaan takana ja Arja Koriseva laulaa: ’..kun katsoo maailmaa enkelin silmin..’. Tuumailinkin jo siellä miksi? Luulen että kyse on mm. luottamuksesta gravitaatiovoimaan, joka maksaa velkansa aina takaisin. On se hieno kaveri tuo gravitoni, jota kukaan ei ole vielä nähnyt, silti pitää luottamuksen vastoin kuin toinen näkymätön ystävämme tuuli, joka menomatkan jälkeen kääntyy yleensä taas vastaan paluumatkalle. Ne jotka eivät ei yhdy edelliseen mielipiteeseen, niitäkin on, tekevät pyöräilyreissut Alppien sijaan Hollantiin.